♥ Kiitollinen, siunattu, onnellinen. Matkannu tänne ohi ongelmien. Mietin miten mä ansaitsen tän kaiken, mitä ikinä uskalsin toivoa, mä sain sen.♥

(v.2013) Lokakuun 3. päivänä laitoin JHT -ryhmään julkasun, jossa ehdotin: mitä mieltä jos tehtäisiin Cheek Flash Mob! Innokkaita oli paljon ja rupesimme sitä miettimään, ensin kerättiin porukka, joka suunnitteli tätä mun kanssa. Suunnitelmat vierähtivät heti hyvin käyntiin, mietittiin päivän kulkua ja kaikkea mahdollista.

Ensin kaikki hommat jaettiin suunnittelijoiden kesken. Kaikille yhtä paljon musiikin pätkiä, joihin kukin suunnittelisi liikkeet. Kaikki kuitenkin kääntyi, sain omat liikkeeni valmiiksi. Rupesin auttamaan muita ja miettimään muidenkin suunnittelijoiden musiikin pätkiä. Päivä päivältä sain lisää suunniteltavia musiikkeja ...se ei todellakaan haitannut, vaan tein tätä: halusin tän kaiken onnistuvan! Lopulta olin suunnitellut kaikki biisien liikkeet yksin. Välillä se oli hankalaa, tuntui siltä etten tuu ikinä selviämää tästä. Pelotti, mitä mieltä muut ovat liikkeistä.

Kun sain liikkeet valmiiksi, harjoittelin tanssia kokonaisuudessaan pari kertaa. Seuraavana päivänä näin serkkua, joka auttoi mua sen verran että sain harjotteluvideon tehtyä osallistujille. Lisäsin videon erilliseen facebook ryhmään, jonka suunnittelijat olivat luoneet mihin tuli infoa ja myös kyseinen harjoitteluvideo, josta jo mainitsin. 

Kaikki rupesi olemaan valmista: harjoitteluvideo osallistujien nähtävänä, päivänmäärä päätettynä, oikeastaan kaikki oli jo valmista tai pientä hiomista vaille. Osallistujia oli aluksi paljon. Päivä päivältä kuitenkin yhä useampi sanoi jäävänsä pois, eikä myöskään flash mobin onnistumiseen moni uskonut. Stressi kasvoi viikko viikolta, lopulta päivä päivältä.

 

Lopulta se päivä koitti, 4 tunnin nukutun yön jälkeen herättiin Oonan kanssa siihen päivään. Ruvettiin valmistumaan siihen kauan odotettuun ja kauan ja tarkasti mietittyyn oikeasti

SUUREEN PÄIVÄÄN.

Pian oltiinkin jo junassa, myös yksi toinen suunnittelija: Jossu tuli mun ja Oonan kanssa Tampereelta junalla Helsinkiin. Kaikki oli vähän jännityksessä, oltiin yksityisessä ”kopissa” siellä junassa, joten saatiin olla rauhassa. YleX Tommilta tuli viesti, kun oltiin junassa: mua oltiin haastattelemassa suoraan radioon, voiei sitten se mun stressi vasta alkokin! Pian oltiin kuitenkin onnistuneen ja mukavan junamatkan jälkeen Helsingissä, jossa yksi suunnittelija: Patricia oli meitä vastassa. Vähän harjoiteltiin rautatientorilla suunnittelija -tanssia ja kierrettiin pikaisesti vähän Helsinkiä.

Palattiin vähän ennen klo 13 rautatientorille. Siellä alkoi osallistujien harjoitukset. Oli ihanaa nähdä sitä porukkaa, niitten näkemistä oli odotettu! Harjotukset meni tosi hyvin, mentiin se yhessä pari-kolme kertaa läpi. Sen jälkeen porukalla Kamppiin valmistelemaan n. Klo 14 kaikkea valmiiksi! Ensimmäisenä siis tehtiin Jaren juliste ja muita valmisteluja.

 

Aika meni tosi nopeasti, pian YleX saapui jo paikalle, pian olin haastattelussa suoraan radioon! Paniikki oli suuri, koska ei oikein tiennyt mitä vastata. Haastattelun jälkeen mun fiiliksestä tuli tosi hyvä, eikä mulla ollut minkäälaista stressiä tai paniikkia enää mistään!

Kuitenkin nyt oli se aika, AIKA jollon näytetään porukalla meiän työn ja harjottelun tulokset! Musiikki alkoi soida ja suunnittelijoitten tanssi alkoi. Jippikayjein kohdalla muutkin osallistujat tuli tanssimaan. Olin tosi ylpee meidän tiimistä, kaikilla meni tosi hyvin! Huomasin kuitenkin, että musiikki oli tosi hiljasella, mutta ei se mitään tanssittiin kuitenkin! Se oli ainut asia mikä olis voinu olla eritavalla, muuten kaikki meni ihan täydellisesti.

Pian soi jo timantit: viimeinen biisi, joka kruunas kaiken ja pian se koko tanssi oli ohi! Mun fiilis oli ihan käsittämättömän huikee! Heti tanssin jälkeen iso ryhmähali, taisin ryhmähalin aikana jo revetä itkemään olin vaan niin onnellinen, että kaikki meni niin hyvin! 

Flash mobiin tuli kuitenkin vielä yksi ”käänne kohta”. Kun käännyin halin jälkeen katsomaan taakse näin jotkut tosi tutut kasvot, en meinannu uskoo todeksi: Jare seiso siinä, oikeasti tää oli koko flash mobin kohokohta. Jare oli löytänyt tiensä katsomaan meidän tekemää fm:ää. Fiilis oli loistava. Siellä meidän oma kultapoika jakoi nimmareita ja jutteli faneilleen!

Vielä ennen Jaren lähtöä otettiin yhteiskuva koko jengin ja Jaren kanssa. Tietysti myös erikseen suunnittelijoiden kuva. Annettiin Jarelle myös lahjat, eli meidän tekemät fm -julisteet.

Sitten Jare lähti. Kaikilla oli ihan järjettömän hyvä fiilis, kerättiin kamat ja lähettiin ulos Kampista. Kampin edessä pihalla tehtiin video, jossa vähän laulettiin/huudettiin porukalla. Sen jälkeen vielä yhessä suurin osa porukasta syömään mäkkiin. Sen jälkeen meidän monen ”tiet” eros, mutta pieni porukka vielä kierti yhessä ympäri Helsinkiä. Pian myös minä ja Oona lähettiin takasin Tamperetta kohti.

Nyt tästä ihanasta muistosta on jo 2 viikkoa, joten nyt oli hyvä aika tehdä myös tämä postaus!

Kiitos aivan järjettömän ihanasta ja parhaasta päivästä ihan kaikille! Tää päivä tulee jäämään muistoihin! Kiitos erityisesti suunnittelijat, kiitos tanssijat, kiitos kuvaajat, kiitos lakanan pitäjät, kiitos kaikki muut osallistuneet, kiitos YleX, ja erityiskiitos myös Jarelle ja muille jätkille ja Carlalle!

Tehtiin tää Jaren ja jätkien takia, ne oli ansainnu tän. Tavoitteena ei ollut saada erityistä huomiota Jarelta, tavoite ei ollut saada Jarea paikalle. Tavoitteena oli saada Jare kuulemaan flash mobista ja erityisesti kiittää Jarea kovasta työstä, Jaren takia me #teamcheekkiläiset jaksetaan, me saadaan Jaresta voimaa! 

YleX: Fanit tahtoivat yllättää Cheekin, kävikin päinvastoin. Katso kuvat!

YleX:n Tommi osallistui Cheekin kunniaksi järjestettyyn flash mobiin. Katso video!

♥:lla Essi