(v.2013) Lokakuun 3. päivänä laitoin
JHT -ryhmään julkasun, jossa ehdotin: mitä mieltä jos tehtäisiin
Cheek Flash Mob! Innokkaita oli paljon ja rupesimme sitä miettimään,
ensin kerättiin porukka, joka suunnitteli tätä mun kanssa.
Suunnitelmat vierähtivät heti hyvin käyntiin, mietittiin päivän
kulkua ja kaikkea mahdollista.
Ensin kaikki hommat jaettiin
suunnittelijoiden kesken. Kaikille yhtä paljon musiikin pätkiä,
joihin kukin suunnittelisi liikkeet. Kaikki kuitenkin kääntyi, sain
omat liikkeeni valmiiksi. Rupesin auttamaan muita ja miettimään
muidenkin suunnittelijoiden musiikin pätkiä. Päivä päivältä
sain lisää suunniteltavia musiikkeja ...se ei todellakaan
haitannut, vaan tein tätä: halusin tän kaiken onnistuvan! Lopulta
olin suunnitellut kaikki biisien liikkeet yksin. Välillä se oli
hankalaa, tuntui siltä etten tuu ikinä selviämää tästä.
Pelotti, mitä mieltä muut ovat liikkeistä.
Kun sain liikkeet valmiiksi,
harjoittelin tanssia kokonaisuudessaan pari kertaa. Seuraavana
päivänä näin serkkua, joka auttoi mua sen verran että sain
harjotteluvideon tehtyä osallistujille. Lisäsin videon erilliseen
facebook ryhmään, jonka suunnittelijat olivat luoneet mihin tuli
infoa ja myös kyseinen harjoitteluvideo, josta jo mainitsin.
Kaikki rupesi olemaan valmista:
harjoitteluvideo osallistujien nähtävänä, päivänmäärä
päätettynä, oikeastaan kaikki oli jo valmista tai pientä hiomista
vaille. Osallistujia oli aluksi paljon. Päivä päivältä kuitenkin
yhä useampi sanoi jäävänsä pois, eikä myöskään flash mobin
onnistumiseen moni uskonut. Stressi kasvoi viikko viikolta, lopulta
päivä päivältä.
Lopulta se päivä koitti, 4 tunnin
nukutun yön jälkeen herättiin Oonan kanssa siihen päivään.
Ruvettiin valmistumaan siihen kauan odotettuun ja kauan ja tarkasti
mietittyyn oikeasti
SUUREEN PÄIVÄÄN.
Pian oltiinkin jo junassa, myös yksi
toinen suunnittelija: Jossu tuli mun ja Oonan kanssa Tampereelta
junalla Helsinkiin. Kaikki oli vähän jännityksessä, oltiin
yksityisessä ”kopissa” siellä junassa, joten saatiin olla
rauhassa. YleX Tommilta tuli viesti, kun oltiin junassa: mua oltiin
haastattelemassa suoraan radioon, voiei sitten se mun stressi vasta
alkokin! Pian oltiin kuitenkin onnistuneen ja mukavan junamatkan
jälkeen Helsingissä, jossa yksi suunnittelija: Patricia oli meitä
vastassa. Vähän harjoiteltiin rautatientorilla suunnittelija
-tanssia ja kierrettiin pikaisesti vähän Helsinkiä.
Palattiin vähän ennen klo 13
rautatientorille. Siellä alkoi osallistujien harjoitukset. Oli
ihanaa nähdä sitä porukkaa, niitten näkemistä oli odotettu!
Harjotukset meni tosi hyvin, mentiin se yhessä pari-kolme kertaa
läpi. Sen jälkeen porukalla Kamppiin valmistelemaan n. Klo 14
kaikkea valmiiksi! Ensimmäisenä siis tehtiin Jaren juliste ja muita
valmisteluja.
Aika meni tosi nopeasti, pian YleX
saapui jo paikalle, pian olin haastattelussa suoraan radioon!
Paniikki oli suuri, koska ei oikein tiennyt mitä vastata.
Haastattelun jälkeen mun fiiliksestä tuli tosi hyvä, eikä mulla
ollut minkäälaista stressiä tai paniikkia enää mistään!
Kuitenkin nyt oli se aika, AIKA jollon
näytetään porukalla meiän työn ja harjottelun tulokset! Musiikki
alkoi soida ja suunnittelijoitten tanssi alkoi. Jippikayjein kohdalla
muutkin osallistujat tuli tanssimaan. Olin tosi ylpee meidän
tiimistä, kaikilla meni tosi hyvin! Huomasin kuitenkin, että
musiikki oli tosi hiljasella, mutta ei se mitään tanssittiin
kuitenkin! Se oli ainut asia mikä olis voinu olla eritavalla, muuten
kaikki meni ihan täydellisesti.
Pian soi jo timantit: viimeinen biisi,
joka kruunas kaiken ja pian se koko tanssi oli ohi! Mun fiilis oli
ihan käsittämättömän huikee! Heti tanssin jälkeen iso
ryhmähali, taisin ryhmähalin aikana jo revetä itkemään olin vaan
niin onnellinen, että kaikki meni niin hyvin!
Flash mobiin tuli kuitenkin vielä yksi
”käänne kohta”. Kun käännyin halin jälkeen katsomaan taakse
näin jotkut tosi tutut kasvot, en meinannu uskoo todeksi: Jare seiso
siinä, oikeasti tää oli koko flash mobin kohokohta. Jare oli
löytänyt tiensä katsomaan meidän tekemää fm:ää. Fiilis oli
loistava. Siellä meidän oma kultapoika jakoi nimmareita ja jutteli
faneilleen!
Vielä ennen Jaren lähtöä otettiin
yhteiskuva koko jengin ja Jaren kanssa. Tietysti myös erikseen
suunnittelijoiden kuva. Annettiin Jarelle myös lahjat, eli meidän
tekemät fm -julisteet.
Sitten Jare lähti. Kaikilla oli ihan
järjettömän hyvä fiilis, kerättiin kamat ja lähettiin ulos
Kampista. Kampin edessä pihalla tehtiin video, jossa vähän
laulettiin/huudettiin porukalla. Sen jälkeen vielä yhessä suurin
osa porukasta syömään mäkkiin. Sen jälkeen meidän monen ”tiet”
eros, mutta pieni porukka vielä kierti yhessä ympäri Helsinkiä.
Pian myös minä ja Oona lähettiin takasin Tamperetta kohti.
Nyt tästä ihanasta muistosta on jo 2
viikkoa, joten nyt oli hyvä aika tehdä myös tämä postaus!
Kiitos aivan järjettömän ihanasta ja
parhaasta päivästä ihan kaikille! Tää päivä tulee jäämään
muistoihin! Kiitos erityisesti suunnittelijat, kiitos tanssijat,
kiitos kuvaajat, kiitos lakanan pitäjät, kiitos kaikki muut
osallistuneet, kiitos YleX, ja erityiskiitos myös Jarelle ja muille
jätkille ja Carlalle!
Tehtiin tää Jaren ja jätkien takia,
ne oli ansainnu tän. Tavoitteena ei ollut saada erityistä huomiota
Jarelta, tavoite ei ollut saada Jarea paikalle. Tavoitteena oli saada
Jare kuulemaan flash mobista ja erityisesti kiittää Jarea kovasta
työstä, Jaren takia me #teamcheekkiläiset jaksetaan, me saadaan
Jaresta voimaa!
♥:lla Essi